Minusta ei tule isona ihan oikeaa siivoojaa.

Viikon ja yhden päivän kokemuksella voin kertoa jo melko monta asiaa:

Aamulla kello viisi on vielä ihmisten nukkuma-aika. On epäinhimillistä kuunnella herätyskellon (siis kahden herätyskellon) piipitystä ja nousta samantien, koska aika on ajoitettu tosi naftisti. Tähän liittyen epäinhimillistä on myös mennä nukkumaan viimestään kello kymmenen. Hyvää päivää ois jäljellä vaikka kuinka, mutta siitä ei voi nauttia, ku tietää aamun tulevan sitte liian pian. Mutta kaikella on toki hyvät puolensaki, puoli kahdelta oon jo hoitanu päivän työt ja on vapaa.

Mulla ja mun työparilla ei oo mitään yhteistä (paitsi työmatkat). P-jokisen entinen kanta-asiakas, eläkeikää lähenevä, vahvasti meikkaava ja tosi katkeroitunu "tyttö", joka päivät pitkät vuorotellen lässyttää ja kiroilee. Autolla ajaessa kierrokset nousee lähes poikkeuksetta sinne neljääntuhanteen. Hiukset on henki ja elämä. Mun kuullen puhuu kesätyöntekijöistä tyttöinä, muuten ollaan penikoita. Ja sitte niihin hyviin puoliin.. Mulla on joka päivä paljon aikaa omille mietteilleni, kun meillä ei ole paljoakaan puheenaiheita.

Aina on kiire, muttei kuitenkaan oo kiire. Aina pitää häseltää ja voivotella työmäärä, mutta siitä huolimatta on aikaa jäädä jututtamaan tuttuja piiiiiiitkäksi toviksi. Ja ei puhettakaan, että kahvit kerkeäis juoda vartissa. Ei veikkoset! Ja voi niitä kyyneleitä parin lakanan tähden. Mutta tauot on oikein kivoja, ku ne kivasti rytmittää päivää. Pari kämppää - tauko - pari kämppää - tauko - pari kämppää.

Musta ei oo siivoojaksi. Ei henkisesti, eikä fyysisesti. En nauti siitä ollenkaan. Päivät on samanlaisia, enkä voi sanoa, että haasteita hirveesti ois. Selkäkään ei kestä oikein tuota homma. Kunnia vaan niille, jotka jaksaa ja haluaa tehdä tuota työtä vuodesta toiseen. Se on rikkaus, että meistä on niin moneksi. Työn positiivinen puoli on kuitenki aika pinnallisesti raha. Vaikka raha ei ookaan niin hirveän tärkeä asia, niin talvella on paljo kivempi elellä, ku on säästöjä. Ei tarvi niin kauhian tarkasti laskea kaikkia senttejä.

Oon silti ihan ilonen. Ainaki siihen aikaan päivästä, ku työt on ohi.

Minun kesäni

Mitä aion tehdä tänä kesänä?
- Käydä uimassa
- Opiskella (vähän)
- Käydä Lintsillä
- Ottaa aurinkoa
- Syödä mansikoita (en kylläkään vielä tarpeeksi)
- Kuulua joukkoon
- Istua Rännärillä
- Käydä lyömässä
- Tanssia sateessa
- Kuvata sata kukkaa digiherbaarioon
- Pelata jalkapalloa
- Laulaa
- Onkia
- Retkeillä
- Tehdä töitä
- Nauraa koko viime talven edestä
- Hyppiä hyppynarulla
- Käydä yökävelyllä
- Matkustaa Pekingiin
- Kiivetä puuhun
- Ajaa ruohonleikkurilla
- Herätä aikaisin käymään pyörälenkillä
- Nähdä kavereita
- Pitää kädestä
- Elää

Huomenta.

Tää on harvinaista herkkua, että näin "kouluaamuna" on aikaa ihan istahtaa alas ja ruveta vaikka kirjottamaan blogiin pitkästä aikaa. Kuuntelen tässä samalla Rajattoman Kaipaavaa ja haikailen kuoroaikoja.

Opiskeluja ois jäljellä enää puolitoista viikkoa. Luvassa paljon liikuntaa, pari tenttiä ja yö metsässä. Kaikkea kivaa siis tiedossa, luulisin. Sitten pääsenki kesälomailemaan ja tarkotan tosiaan lomaileen, koska kesätöitä ei oo näkyny eikä kuulunu. Onneksi on kuitenki kaikenlaisia pieniä työviritelmiä, ettei ihan toimettomana tarvi olla.:) Eli eiköhän tästä lama-ajasta selvitä ihan kivasti työttömyydestä huolimatta. Parasta on kuitenki päästä pois täältä. Ahistaa nää seinät. Mitä luultavimmin alan kuitenkin jo heinäkuussa toivoa, että olisin Rovaniemellä. Kiitos tästä menee Puolustusvoimille.

Meijän ryhmällä oli eilen pianotentti ja se meni yllättävän hyvin. Siinä vaan rupesin miettimään, että miksi joilleki on niin hirveän vaikeaa sulattaa toisten onnistuminen. Ois paljo kivempaa varmasti olla ilonen ja nauttia toisten lahjoista. Ja siihen päälle vielä vaikka vähän rohkaista toista sanomalla ihan ääneen, että "menipä sulla hyvin, oot tosi taitava!" Oon iteki tosi monesti kadehtinu muita heidän lahjoistaan. Ehkä vähän yrittäny vähätelläki heidän taitavuutta. Ilokseni oon kuitenki huomannu, että oon oppinu kadehtimisen sijaan nauttimaan muiden hyvyydestä. Eilenki pianotentissä soitellessa jäin välillä vaan kuuntelemaan, miten taitava meidän luokan Tomi on improvisoimaan ja soittamaan. Näin äkkiseltään tulee mieleen myös Haava, Seitsemän ja Hinuri-kuoro.

Nyt kuitenki aamupalaa, pakkailua, pesäpalloa sateessa, pienimuotoisia polttareita, junailua ja kultaa.<3

Tahtoisin

Mää tahtoisin osata elää enemmän hetkessä. Haluaisin osata nauttia meille annetuista hetkistä. En haluais kuluttaa aikaa turhaan riitelyyn ja katkeruuteen. Kunpa osais olla onnellinen kaikkien onnesta.

Miksi se sitten on niin vaikeaa välillä?

Jotain oon jo vähän oppinu (ehkä), mutta vielä on paljon opeteltavaa.

Tenttipäivä!

Tänään oon siis saanu aikaan vaikka mitä!
- Luin muistiinpanot kerran läpi.
- Kävin facebookissa ja tarkistin sähköpostin.
- Imuroin.
- Tuuletin petivaatteet ja matot.
- Järjestin paperit.
- Kävin facebookissa ja tarkistin sähköpostin.
- Pyyhin pölyt.
- Tiskasin.
- Luin Raahen Seudun erityisellä hartaudella.
- Kävin facebookissa ja tarkistin sähköpostin.
- Suoristin hiukset.
- Soittelin kitaraa.
- Luin muistiinpanot toiseen kertaan.
- Kävin facebookissa ja tarkistin sähköpostin.

Mutta oon mää oppinuki jotain.
- 3 rikkaimmalla ihmisellä on vaurautta enemmän ku 48 köyhimmällä maalla yhteensä.
- Jos Ranskassa tuli 1800-luvun puolivälissä vastaan pienikokoinen ihminen, jolla oli neliskulmainen pää, vakavat kasvot ja vinot silmät, oli Gobineaun mielestä syynä suomalaisveri.
- 2009 Opetusministeriön budjetista 24% on varattu yliopistoille ja ainoastaan 5% ammattikorkeakouluille.
- Vain Venäjällä viihdytään kouluissa huonommin ku Suomessa.
- Ja lopuksi Warren Farrelin Miehisyyden 10 käskyä:

1. Älä itke. (Itke vain kännissä läheisen haudalla.)
2. Älä pelkää. (Rohkeus erottaa miehen pojasta ja naisesta.)
3. Älä kuuntele. (Auta toista pitämään tunteet sisällään.)
4. Älä alennu naisten tasolle. (Vain pilkkireijälle ja rengasta vaihtaessa.)
5. Omista vaimosi. (Muuten hän olisi karjaton.)
6 Älä pidä muita perheen elättäjiä rinnallasi.
7. Älä anna ohittaa. (Mies ei pelkää häntä, mutta ei varaa jäädä kakkoseksi.)
8. Vältä kotitöitä.
9. Menesty, vaikka et kauan eläisikään maan päällä.
10. Anna vastaus kaikkiin ongelmiin - isä tietää kaiken.

Voi Hänen rakkauttaan

Ajattelin aikana kuluksi runoilla teille jotakin, vaikka mitään asiaa ei oikeastaan oo. Kaikki on aika tavallista ja kulkee omalla painollaan.

Koulua ois jäljellä vielä kuus viikkoa, joista kaks viikkoa oon Raahessa. Toisen niistä viikoista vietän eräässä vitosluokassa. Vähän jänskättää, miten se sijaistelu onnaa näin vuoden opiskelun jälkeen. Täytyy yrittää.:) Pitää kyllä vähä hehkuttaa tätä meijän opiskelua, koska se on oikiasti aika kivaa. Viime viikon luennoilla heilu oikea miekka ja ens viikolla on edessä toka laskettelukerta. Eikö kuulostaki hauskalta! Toki meillon jotain niinki kivaa, ku kasvatussosiologia. Paitsi että niilläki luennoilla on viihtyny aika hyvin, ku meijän luennoitsija kertoo puolet ajasta kalajuttuja.:D

Kesä kyllä aiheuttaa vähän stressiä. Kesätöitä ei oo kuulunu ja ei tiiä kuuluukokaan. Vaihtoehtona on kai sitte opiskella tai rallatella kesä noin vaan. Ehkä mää valitten sitte kuitenki ton kesäopiskelujen ja kuvailen digiherbaariota yms. Mutta jos joku tietää jonku työpaikan, niin mulle voi oikein mielellään soittaa! Vaikkei tietäskään mitään työpaikkaa, niin mulle saa silti soittaa. Mää ilahdun kivoista puheluista.

Kävin tänään aivan ihanassa konsertissa. Itkin vaan kirkonpenkissä, ku laulu oli niin kaunista. Ja sanat. Ja kaikki. Kaikki oli vaan jotenki niin hyvin. Mun oli tosi hyvä olla. Kiitos kaunis Haavalle. Ja Jeesukselle. Ajatukset onki välillä niin sekasi, että oli ihana hetki vaan levätä. Pienet hetket opettaa arvostamaan sitä kaikkea hyvää, mitä meidän ympärillä on. Merenjäällä kävellessä on vaan voinu ihmetellä luonnon kauneutta. Kirkonpenkissä ihmettelin laulun kauneutta. Ja rakkautta. Sitä pientä päätä, joka nojasi turvalliseen ihmiseen. Sitä hymyä, joka kirkasti päivän.

Pääsiäistä kohti.

Rakas Päiväkirja

Mua ahdistaa.
Mua itkettää.
En vaan kai sovi tänne.

On yllättävän rankkaa olla jatkuvasti yksin. Sitä alkaa itsekin uskoa olevansa huono ja arvoton, kun ei vaan kelpaa. Päivä toisensa jälkeen tuijottelen yksin seiniä. Mikään ei huvita. Mikään ei tunnu miltään. Oon vääränlainen.

Tänään erehdyin sanomaan, etten tykkää humalaisista ihmisistä. Tämän lausahduksen jälkeen en oo kovinkaan suuressa suosiossa. Päinvastoin. Pitäis kai rakastaa sitä, kun ihmiset juo ja heidän käytös muuttuu. On rikos ajatella eri tavalla.

Väsyttää olla jotain muuta ku oikeasti on. Onneksi jossain on ihmisiä, jotka välittää musta tällasena. Jollekin kelpaan.